20.11.2018

Kertomuksia rohkeista naisista Minna Canthista Almaan



Lasten ja Nuorten Junior Finlandia -voittaja valitaan 28.11.18. Tänä vuonna voittajan valitsee
Toimittaja Riku Rantala. 

Yksi ehdokkaista on Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille). Joukkovoimalla tehdyn teoksen saduista vastaa 24 kirjoittajaa ja upeista kuvista 41 suomalaista kuvittajaa. Kirjan 60 sankaria ovat vaikuttaneet politiikassa, taiteessa, urheilussa, tieteessä, ja monilla muilla aloilla. Kirjan toimittivat Taru Anttonen ja Milla Karppinen.

Sadut on kirjoitettu selkeästi ja kuvitettu värikkäästi, jotta lapsetkin jaksavat kirjaa lukea ja saavat samalla tietoa henkilöistä enemmän. Haastattelin kahta kouvolaislähtöistä kirjoittajaa vapaa kirjoittaja, kirjailija-tuotantosihteeri Laura Haaralaa ja toimittaja Hanna Rätyä, jotka olivat mukana kirjan teossa. Laura kirjoitti yhdessä Taru Anttosen kanssa aktivisti,vapaa toimittaja Maryan Abdulkarimista sekä yksin presidentti Tarja Halosesta. Hanna kirjoitti oikeushammaslääkäri Helena Rannasta sekä geenitutkija Leena Peltonen-Palotiestä





Laura Haarala:
Miltä sinusta tuntui kun sait tietää, että Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille) on Lasten- ja nuortenkirjallisuuden Finlandia-ehdokkaana ?

- Ehdokkuus tuli aikamoisena yllätyksenä. Aluksi tieto hämmensi ja sitten siitä tuli hyvä mieli. On hienoa, että kirja on saanut niin paljon suitsutusta osakseen. Kirjan tekee erityiseksi se, että sen takana on iso tekijä porukka (yli 20 kirjoittajaa ja 40 kuvittajaa), joiden yhteistyönä kirja saatiin aikaan. Suuren joukon kaitsemisessa ja tekstien yhtenäistämisessä ovat tehneet paljon työtä Milla Karppinen ja Taru Anttonen sekä kustannustoimittaja Meri Kapari.

Minkälaista taustatyötä teitte kirjoittaessanne Taru Anttosen kanssa Maryan Abdulkarimista? Entä kirjoittaessasi tarinan Tarja Halosesta?

- Kummankin tarinan osalta taustoitin tarinoita erilaisten lehtiartikkelien ja elämäkertojen kautta. Maryan Abdulkarimin tarinaan löytyi paljon materiaalia lehtiartikkeleista. Tarja Halosen osalta parasta lähde oli Hannu Lehtilän kirjoittama kirja Tarja Halonen - Paremman elämän puolesta. Lehtiartikkeleiden ja kirjojen lisäksi Maryan Abdulkarim ja Tarja Halonen kommentoivat heistä tehtyjä tarinoita. He antoivat parannusehdotuksia joiden pohjalta tarinat viimeisteltiin.

Keksitkö helposti keistä haluat kirjoittaa?

- Olin mukana kirjan kirjoittajaporukassa alkumetreiltä. Tämän kautta sain olla valitsemassa ensimmäisten joukossa kenestä kirjoitan. Minun oli hyvin helppo valita tarinoitteni kohteet, koska Maryan Abdulkarim ja Tarja Halonen ovat kumpikin hyvin inspiroivia henkilöitä. Tarja Halonen ja Maryan Abdulkarim ovat määrätietoisia ja vahvoja naisia. He ovat selättäneet lujatahtoisesti urallaan ja elämässäämonia esteitä. Tämä inspiroi minua ja on hyvä ohjenuora omassakin elämässäni. Usein tavoitteisiin joutuu näkemään vaivaa ja näyttämään kyntensä moneen kertaan. Vaivannäkö kuitenkin tuottaa tulosta yleensä lopulta.

Hanna Räty:
Saitko kirjoittaessasi uutta tietoa Helena Rannasta ja Leena Peltonen-Palotiestä?

- Sain kirjoittaessani paljonkin uutta tietoa Helena Rannasta ja Leena Peltonen-Palotiestä, sillä kumpikaan ei ollut minulle entuudestaan tuttu. Sanoin kustantajalle, että voin ottaa kirjoitettavaksi kenen tahansa tarinan, sillä minulla ei ollut mitään erityistä omaa ajatusta siitä, kenet kirjaan pitäisi ainakin ehdottomasti saada mukaan. Oli mielenkiintoista perehtyä näiden tieteilijöiden saavutuksiin ja elämiin, sillä akateeminen maailma ylipäätään on itselleni vieras saati sitten geenitutkimus tai oikeuslääketiede. Ylipäätääfiilistelen lopputuloksessa sitä, sankareiksi on valikoitu naisoletettuja niin laajalla skaalalla - esimerkiksi juuri tieteen tekijöitä ei nosteta läheskäätarpeeksi esiin, vaikka heidän panoksensa jokapäiväiseen elämäämme on niin merkittävä.

Tuntuiko erilaiselta kirjoittaa tarinaa elävästä ja jo edesmenneestä henkilöstä?

- Elävästä ja jo edesmenneestä ihmisestä kirjoittaminen eroaa toisistaan, sillä elossa olevan kohdalla joutuu miettimään ihan eri tavalla, mitä mieltä hän itse saattaa olla tulkinnastani. Toisaalta edesmenneen kohdalla ei ole mahdollista edes kysyä, mikä saa käsittelemäähenkilöä vielä ehkä suuremmalla kunnioituksella. Faktoihin ja todellisiin henkilöihin perustuvien mutta satumuotoisten tarinoiden kirjoittaminen ylipäätään oli yllättävähaasteellista!

Oliko mielenkiintoista olla kirjoittamassa kirjaa, jossa on lukuisia tarinoita, kirjoittajia ja kuvittajia?

-Oli mielenkiintoista olla kirjoittamassa kirjaa, mutta itse aina yksinäiseen kirjoitustyöhön iso tekijäjoukko ei juurikaan vaikuttanut - ainoastaan toki siten, että hommaa oli tuhatkertaisesti vähemmän kuin jos olisi kirjoittanut kaikki sadut yksin! Eniten haastetta joukkoistetun teoksen tekemisessä on epäilemättä ollut kirjan toimittajilla, joiden on pitänyt saada erilaisista ja eri tasoisista teksteistä yhdenmukaisia. Useiden eri kuvittajien käyttäminen sai mielestäni lopputuloksen näyttämään hyvältä ja raikkaalta, eli ainakin visuaalisella puolella iso tekijäjoukko osoittautui eduksi.

Taru Anttonen, Milla Karppinen ja Virva Paloviita keskustelemassa kirjasta "Sankaritarinoita tytöille (ja kaikille muille)" Helsingin Kirjamessuilla 2018.


Teksti: Jani Räty

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti